Oppimisympäristön lanseeraus

Oppimisympäristön hankintaprosessi on loppusuoralla – tiimi on tehnyt ison työn ja valinnut sopivimman ratkaisun. Nyt ei ole kuitenkaan vielä aika hengähtää, sillä seuraavaksi on luvassa monivaiheinen oppimisympäristön lanseerausprosessi, jonka painoarvo jää usein hankintaprosessin jalkoihin.

Oppimisympäristön lanseeraus ratkaisee sen, miten ja millä tavalla oppimisympäristöä käytetään sekä millaiseksi verkko-oppimisen kulttuuri muodostuu pitemmällä aikavälillä. Tyypillisesti lanseeraamisen aikana väistellään montaa sudenkuoppaa, jotka liittyvät niin moderniin työelämään, valittuun alustaan, organisaatioon ja sisältöön.

Oppimisympäristön lanseeraus -artikkeli tarjoaa kokemukseemme perustuvaa tukea ja näkökulmia organisaatioille, jotka tavoittelevat jatkuvaan oppimiseen pohjautuvaa mahdollisimman itseohjautuvaa oppimiskulttuuria, ja sen tuomaa etulyöntiasemaa liiketoiminnassa. Jos tavoitteenanne on oppimisalustalla suorittaa vain pakolliset kurssitukset, on useampi kohdista merkityksetön.

Year Established
Products
Team Size
Clients

Oppimisympäristön lanseeraus modernissa työelämäkontekstissa


Oppimisympäristön lanseeraus on vahvasti sidoksissa moderniin työelämäkontekstiin. Organisaatioissa tunnistetaan usein hyvin oppimisympäristön jalkauttamisen ongelma: ihmiset ovat työssään kiireisiä, ja prioriteettilistan kärjessä ovat tuloksen teko ja tavoitteet oppimisen sijaan. Arjessa huomiosta kilpailevat monet asiat ja informaatioähky on yleistä. Työskentelemme runsaasti päätteiden äärellä ja jatkamme päätteiden parissa usein myös vapaa-ajallamme. Maailmanlaajuinen keskimääräinen ruutuaika on 6 tuntia ja 58 minuuttia joka päivä. Keskittymiskykymme on merkittävästi lyhentynyttä ja tämä heijastuu vahvasti myös oppimiseen.

Jos oppimisympäristön tavoitteena on lisätä itseohjautuvaa oppimista ja rakentaa jatkuvan oppimisen kulttuuria, on yllä olevat seikat hyvä ottaa huomioon. Nämä seikat kytkeytyvät syvemmin ihmiskäytöksen logiikkoihin oppimisympäristöissä samaan tapaan kuin esimerkiksi suoratoistossa.

Muodostamme digitaalisissa ympäristöissä intuitiivisia käsityksiä ja teemme nopeita alitajuisia valintoja sen suhteen mihin valitsemme tarttua ja aikaamme käyttää. Ei ole ihme, että esimerkiksi Acornin tutkimuksessa kiinnostuksen puute oli vaikuttavan oppimisen suurin este.

Sudenkuoppa #1: Ei riittävästi sisältöä. Olemme tottuneet laajaan ja meille sopivaan sisältöön kaikissa suoratoistopalveluissa. Asetamme tarjonnalle alitajuntaisesti merkittäviä vaatimuksia, jotka ohjaavat käytöstämme.

Sudenkuoppa #2: Ei riittävästi uutta sisältöä. Aikaisempi laaja tarjonta on tuotu uudelle alustalle ilman riittävää uuden lisäämistä. Uutuusarvon puute johtaa käsitykseen samasta sisällöstä eri paketissa.

Sudenkuoppa #3: Sisältötarjonta ei vastaa kohderyhmän tarpeita. Onko työntekijöiden tarpeita tutkittu riittävästi, onko sisältötarjonta sidottu strategiaan sekä myös taktisiin tarpeisiin ja yleisiin haasteisiin?

Sudenkuoppa #4: Sisältö on liian pitkää. Sisältöjen tulisi vastata keskittymiskykyämme. Hyvänä keinona tässä on mikro-oppiminen, on sitten kyseessä organisaation omat sisällöt tai ulkopuoliset sisällöntuottajat. Mitä lyhyempi ja tiiviimpi sisältö on, sitä todennäköisempää siihen tarttuminen tai sen laittaminen kalenteriin on.

Sudenkuoppa #5: Aikaisempaa oppimissisältöä ei muokata moderniin muotoon. Usein uusi oppimisympäristö lanseerataan vanhoilla sisällöillä tuomalla PDF:t ja Powerpointit suoraan alustalle. Videotuotanto on moderneilla työkaluilla nopeaa, edullista ja vaivatonta. Osa oppimisympäristöistä, kuten Studytube ratkaisee asian tekoälytyökalulla.

Sudenkuoppa #6: Sisältötarjontaa on liikaa. Oppimisalustatarjoaja Acorn tunnisti tutkimuksessaan vaikuttavan oppimisen toiseksi suurimmaksi esteeksi liiallisen kurssitarjonnan ja sen tuoman informaatioähkyn. Kolmanneksi suurimpana esteenä oli työntekijöiden heikko käsitys siitä, mitä kursseja heidän tulisi ottaa.

Lanseerattava oppimisympäristö ja sen yllätykset


Hankinta on tehty ja oppimisympäristön lanseeraus on käynnissä. “Eikö tällä pysty tekemään tätä!” “Ymmärsin, että tämä toiminto toimisi eri tavalla.” “En muistanutkaan kysyä tätä.” “Tässä meneekin kauemmin mitä oletin.” Hyvänä ohjenuorana voi pitää sitä, että hankintaprosessi ei voi ottaa kaikkea huomioon ja yllätyksiä tulee aina!

Valintaa hämärryttää oppimisympäristöjen tekninen monimutkaisuus, usean sidosryhmän vaikutus hankintaprosessiin, ostajien puutteellinen tieto ja mahdollisesti puutteelliset ostotaidot ja koko prosessin läpi tunkeva tarve pelkistää. Ostamisessa on aina kyse pelkistämisestä, sillä kaikkea ei voida ottaa huomioon ja kaikkia tilanteita ei voida testata.

Sudenkuoppa #7: Huono käyttökokemus. Jos oppimisympäristö koituukin hankalaksi käyttää, on epäintuitiivinen tai muuten epäselkeä, ei enemmistö käyttäjistä ota sitä omakseen tässä laadukkaiden UX:ien maailmassa missä me elämme.

Sudenkuoppa #8: Puutteellinen koulutus. Riittämätön tai huonolaatuinen käyttökoulutus voi johtaa siihen, että pääkäyttäjät ja kouluttajat eivät hyödynnä sen tarjoamia ominaisuuksia täysimääräisesti. Tämä voi näkyä esimerkiksi käyttökokemuksessa esimerkiksi yksipuolisen sisällön muodossa.

Sudenkuoppa #9: Vähäinen tuki ja ylläpito. Puutteet näissä voivat johtaa teknisiin ongelmiin, integrointien pettämiseen ja käyttäjäkokemuksen heikentymiseen. Elämme maailmassa, jossa kaikki kehittyy ja työkaluilta vaaditaan paljon.

Organisaation vaikutus lanseeraukseen


Organisaatio itsessään vaikuttaa merkittävästi oppimisympäristön lanseerauksen onnistumiseen kulttuurinsa, piirteidensä ja käytäntöjen kautta. Millainen lanseeraava organisaatio on? Millainen on oppimiskulttuuri? Ovatko esihenkilöt mukana? Millainen resurssointi oppimisalustan käytölle ja ylläpidolle annetaan? Millaista työnteko on? Miten paljon toimialalla on pakollisia koulutuksia?

Sudenkuoppa #10: Organisaatiokulttuurin ja verkko-oppimisen yhteensopimattomuus. Jos verkko-oppiminen ei sovi organisaation kulttuuriin tai työtapoihin, se vaikeuttaa huomattavasti oppimisympäristön laajan käyttöönoton saavuttamista.

Sudenkuoppa #11: Oppimiskulttuuri. Organisaatiossa pohditaan sen oppimiskulttuuria suhteessa firman strategiaan. On hyvä kysyä, millaisessa roolissa oppiminen organisaatiossa on: välttämätön paha, vai keskeinen tekemisen ja onnistumisen edellytys? Tämän pohdinnan kautta organisaatiossa päädytään luomaan oppimiselle kysyntää asemoimalla se organisaation strategiassa uudella tavalla. Imua oppimiseen luodaan esimerkiksi tehokkaan sisältömarkkinoinnin avulla, sekä tarjoamalla oppimiselle sopivia tiloja ja aikaa.

Sudenkuoppa #12: Oppimistiimin resurssointi. Onko tiimillä budjetti ja henkilöstömäärä oppimisympäristön laadukkaaseen ylläpitoon, sisältöjen tuotantoon ja viestimiseen? Oppimisympäristöjen automatisointiaste vaihtelee palveluntarjoajasta toiseen, mutta joka tapauksessa töitä riittää. Jääkö esimerkiksi tarjonnan ylläpidon tehtävät, kuten ylimääräisten sisältöjen poistaminen, eli ns. sisältöhygienia tekemättä. Päivitetäänkö kursseja riittävän usein?

Sudenkuoppa #13: Esihenkilöt eivät ole sitoutuneita lanseeraukseen. Esihenkilöillä on merkittävä rooli kurssien suosittelussa tiimin sisällä niin kootusti kuin yksilötasolla. Esihenkilöiden näyttäessä mallia alustan aktiivisessa käytössä, käyttöaste todennäköisesti kasvaa myös tiimin jäsenten keskuudessa.

Sudenkuoppa #14: Toimialan lakisääteiset koulutukset. Lainsäädäntömme vaikuttaa merkittävästi monien toimialojen pakollisiin koulutuksiin. Pakolliset koulutukset tuovat käyttöastetta ylös, mutta niiden runsas määrä voi olla merkittävä rajoitin itseohjautuvalle tilannekohtaiselle oppimiselle. Tähän muun muassa voidaan vastata mikro-oppimisella.

Oppimisympäristön lanseeraus ja viestintä


Nyt tulemme oppimisympäristön lanseeraamisen haasteellisimpaan kohtaan. Viestintä nykymaailman informaatioähkyssä on vaikeaa. Saamme kymmenittäin, ellei sadoittain sähköposteja päivässä, viestimet kilahtavat, puhelimet soivat, puheensorina jyllää, valotaulut välkkyvät ja tekstiä menee silmiemme kautta enemmän kuin koskaan. Miten saada huomio vangittua keskittymiskyvyn lyhentyessä lähes vuosi vuodelta? Kuinka monta kertaa tulee viestiä?

Sudenkuoppa #15: Viestinnän määrä. Markkinoinnissa puhutaan usein seitsemän viestintäkerran määrästä, jotta haluttu reaktio voisi toteutua. Työpaikan sisäisessä viestinnässä tämä on lähteestä riippuen 3–5 kertaa per viestittävä asia. Toteutuuko tämä määrä?

Sudenkuoppa #16: Viestinnän monikanavaisuuden puute. Toistamisen lisäksi viestiä tulisi monikanavaisesti hyödyntäen esihenkilöitä, toimitusjohtajaa, intranettiä, sähköpostia, sisäisiä viestimiä, talon sisäisiä vaikuttajia, on viesti saatu perille ja todennäköisyys toimintaan lisääntyy. Parhaimmillaan saadaan puskaradio aktivoitumaan kunnolla.

Sudenkuoppa #17: Viestinnän laatu. Onko viestit kehitetty yleisön tarpeista käsin? Hyödynnetäänkö isossa organisaatiossa eri kohderyhmien tarpeiden erilaisuutta ja viestitään suoraan niistä käsin? Tehdäänkö viestintä hyödyntäen viestinnän malleja, kuten AIDA-mallia?

Sudenkuoppa #18: Viestinnän lyhytkestoisuus. Nähdäänkö lanseerausviestintä 1–3 kuukauden mittaisena vai 6–12 kuukauden mittaisena viestintäprojektina, jossa on useampi kampanja? Hyödynnetäänkö ennakkoviestintää tuoden esiin sekä uutta oppimisympäristöä että uusia mielenkiintoisia koulutuksia?

Oppimisympäristön lanseeraus vältä nämä sudenkuopat checklist

Meiltä saat mikro-oppimiseen pohjautuvia sisältöpaketteja

Lanseeraa tehokkaasti

 – Academy of Brain, the science e-learning