Ajankäyttö on yritysten suurin oppimisen haaste
Ajankäyttö on kyselyiden mukaan suurin haaste henkilöstön oppimiselle. Kaikilla ei välttämättä ole aikaa kolmen tunnin luennolle, mutta vartti – tai lyhyempikin aika – voi löytyä työn lomassa.
Esimerkiksi, kun sinulla on vaikea keskustelu kalenterissa, on helpointa lähteä siinä tilanteessa etsimään aiheesta tietoa – kenties katsoa parin minuutin mittainen video aiheesta. Sen sijaan, että koitat muistella mitä esihenkilöperehdytyksessä kerrottiin aiheesta, täytyisi oppi olla lähempänä. Lisäksi valitettava tosiasia on, että ellet ole esihenkilöasemassa, et ole luultavasti saanut juuri yhtään koulutusta vaikean keskustelun käymiseen, tai puheeksi ottamiseen.
HR ja L&D-funktiot pyrkivät tukemaan oppimista ja oppijaa parhaansa mukaan, ja tässä työkaluksi nousee nimenomaan mikro-oppiminen.
Mikro-oppimiselle aika ei ole ongelma
Mikro-oppiminen tarkoittaa oppimisen pilkkomista pieniin ja helposti omaksuttaviin osiin. Mikro-oppimista voisi kuvailla, vaikka siten, että se on yksi kappale isosta albumista. Jos albumin teema olisi vaikka ”vuorovaikutus”, siitä yksi mikrokappale voisi käsitellä kuuntelemisen taitoa, toinen jämäkkää viestintää ja kolmas arvostavaa keskustelukulttuuria. Aina ei ole mahdollisuutta kuunnella albumia alusta loppuun järjestyksessä. Joskus ehtii kuunnella vain 1–2 kappaletta. Kenties ne jäävät soimaan mieleesi loppupäiväksi. Aivosi työstää sanoista reflektion ja keskustelun – itsenäisen tai jaetun – avulla uusia merkityksiä, fiiliksiä, faktoja ja toimintaa.
Kun työssä oppimiselle on järjestetty aikaa ja sen tavoitteita ja motiivia on selkeytetty, alkaa oppimista tapahtua lähes huomaamatta, arjen keskellä ja arkeen liittyen. Parhaassa tapauksessa henkilöt oppivat yhdessä tiiminsä kanssa, tiimi on järjestänyt oppimiselle yhteisen ajan ja teemat on sovittu siten, että ne nivovat hyvin yhteen organisaation strategisia tavoitteita, sekä tiimin itse tunnistamia tarpeita ja toiveita.
– Iines Vuorjoki