Tietotyössä on kolme keskeistä osa-aluetta, jotka muodostavat työn kokonaisuuden: muodollinen työote, epämuodollinen työote ja reflektiivinen työote. Näiden osa-alueiden roolit ja merkitykset ovat muuttuneet ja kehittyneet nopeasti, erityisesti tekoälyn kehittymisen ja etätyön yleistymisen myötä. Näissä muutoksissa reflektiivisen työotteen merkitys korostuu, ja sen vaikutus työn tuottavuuteen sekä työyhteisön hyvinvointiin kasvaa jatkuvasti.
Muodollinen työote: hard skills
Muodollinen työote viittaa tietotyössä tarvittaviin teknisiin taitoihin ja tietoihin, jotka usein liittyvät suoraan työn konkreettisiin tehtäviin. Nämä ns. hard skills -taidot, kuten ohjelmointikielet, data-analytiikka, projektinhallinta ja muut tekniset taidot, ovat helposti mitattavissa ja opittavissa. Muodollinen työote on ollut perinteisesti tietotyön keskiössä, ja työntekijöiden pätevyyttä on arvioitu pitkälti näiden taitojen perusteella.
Tekoäly ja automaatio ovat kuitenkin muuttaneet tätä osa-aluetta merkittävästi. Monia rutiinitehtäviä voidaan nykyään automatisoida, mikä on vapauttanut työntekijöitä keskittymään vaativampiin ja luovempiin tehtäviin. Tämä kehitys on johtanut siihen, että pelkät muodolliset taidot eivät enää riitä menestymiseen tietotyössä. Sen sijaan tarvitaan syvällisempää ymmärrystä siitä, miten nämä taidot voidaan yhdistää ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja yhteiseen pohdintaan yhteisestä työstä ja sen tavoitteista.
Epämuodollinen työote: epämuodollinen vuorovaikutus
Epämuodollinen työote kattaa ne vuorovaikutuksen ja yhteistyön muodot, jotka eivät ole tiukasti sidottuja työn muodollisiin tehtäviin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi keskustelua kollegoiden kanssa, ideointia kahvitauolla tai spontaania yhteistyötä tiimin kesken. Epämuodollinen työote on usein aliarvostettua, vaikka se on elintärkeää innovaatioille, luovuudelle ja tiimihengen kannalta.
Etätyön yleistyminen on asettanut epämuodollisen työotteen haasteiden eteen. Etätyössä on vaikeampaa ylläpitää luonnollista, epämuodollista vuorovaikutusta, ja tämä voi johtaa tiimien eriytymiseen ja innovaatioiden vähentymiseen. Virtuaaliset kohtaamiset eivät usein korvaa kasvokkain tapahtuvaa spontaania keskustelua. Siksi yritysten on panostettava tietoisesti epämuodollisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksiin myös etätyössä, esimerkiksi järjestämällä virtuaalisia epävirallisia tapaamisia tai tiimipäiviä.
Reflektiivinen työote: yhteinen pohdinta
Reflektiivinen työote on tietoista pysähtymistä, asioiden yhteistä pohdintaa ja oppimista. Se tarkoittaa, että yksilöt ja tiimit ottavat aikaa miettiäkseen omia työprosessejaan, oppiakseen menneistä kokemuksista, itsestään ja toisistaan sekä parantaakseen tulevaa toimintaa. Reflektio on keskeinen osa oppimista ja innovaatioiden syntymistä, ja sen merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa.
Tekoälyn ja automaation myötä työelämän vaatimukset muuttuvat jatkuvasti, ja työntekijöiden on kyettävä sopeutumaan näihin muutoksiin nopeasti. Reflektiivinen työote tarjoaa työyhteisöille mahdollisuuden käsitellä muutoksia yhdessä, tunnistaa uusia mahdollisuuksia ja kehittää uusia työskentelytapoja. Tämä yhteinen pohdinta on elintärkeää myös työn tuottavuuden kannalta, sillä se auttaa luomaan syvempää ymmärrystä ja vahvistaa tiimien yhteishenkeä.
Reflektiivisen työotteen merkitys tulevaisuudessa
Reflektiivisen työotteen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, kun työntekijöiden on sopeuduttava yhä nopeampiin muutoksiin ja monimutkaisempiin tehtäviin. Tekoäly ja automaatio voivat hoitaa monia rutiinitehtäviä, mutta ne eivät voi korvata ihmisten välistä vuorovaikutusta, luovuutta tai yhteistä pohdintaa. Reflektio auttaa työyhteisöjä sopeutumaan muutoksiin ja löytämään uusia tapoja tehdä työtä paremmin ja tehokkaammin.
Työn tuottavuus ei ole pelkästään kiinni teknisistä taidoista, vaan myös siitä, miten hyvin työntekijät kykenevät ymmärtämään työnsä laajemman merkityksen ja kehittämään itseään jatkuvasti. Reflektiivinen työote tarjoaa tähän tarvittavan rakenteen ja tilan. Se auttaa työntekijöitä löytämään merkityksellisyyttä työstään, mikä lisää sitoutumista ja motivaatiota, ja tätä kautta myös tuottavuutta.
Epämuodollisen työotteen kehittäminen etätyössä
Epämuodollisen työotteen kehittäminen on erityisen haastavaa etätyössä, mutta samalla se on entistä tärkeämpää. Etätyössä työntekijöiltä puuttuu luonnolliset kohtaamiset, kuten käytäväkeskustelut ja lounastauot, joissa epämuodollinen vuorovaikutus yleensä tapahtuu. Tämä voi johtaa tiimien eriytymiseen, luovuuden vähenemiseen ja heikentyneeseen tiimihenkeen. Siksi on tärkeää, että organisaatiot kehittävät strategioita ja käytäntöjä epämuodollisen työotteen ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi myös virtuaalisessa ympäristössä.
Ensimmäinen askel epämuodollisen työotteen kehittämisessä etätyössä on luoda tietoisesti tilaisuuksia epämuodolliselle vuorovaikutukselle. Tämä voi tarkoittaa virtuaalisia kahvitaukoja, tiimien vapaamuotoisia tapaamisia tai online-pelitapahtumia, jotka auttavat ylläpitämään ja vahvistamaan tiimin yhteisöllisyyttä. Näiden tapaamisten ei tarvitse olla tiukasti strukturoituja; niiden tarkoituksena on nimenomaan tarjota tilaa vapaamuotoiselle keskustelulle ja tutustumiselle.
Toinen tärkeä tekijä on luottamuksen rakentaminen ja ylläpitäminen. Etätyössä epämuodollisen työotteen onnistuminen edellyttää, että työntekijät tuntevat olonsa turvalliseksi ja luottavat toisiinsa. Organisaatioiden on luotava kulttuuri, jossa avoin viestintä ja epäviralliset keskustelut ovat sallittuja ja toivottuja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että johto osallistuu epämuodollisiin tapaamisiin ja rohkaisee avoimeen vuorovaikutukseen kaikilla organisaation tasoilla.
Kolmas tekijä on teknologian hyödyntäminen. Digitaaliset työkalut voivat tukea epämuodollista vuorovaikutusta tarjoamalla alustoja, joissa työntekijät voivat helposti kommunikoida ja jakaa ideoita. Esimerkiksi pikaviestintäohjelmat, sisäiset some-alustat ja yhteiset projektinhallintatyökalut voivat luoda puitteet epämuodolliselle vuorovaikutukselle, joka edistää tiimityötä ja innovaatioita.
Epämuodollisen työotteen kehittäminen vaatii organisaatioilta proaktiivista otetta ja halua kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Kun työntekijöille tarjotaan mahdollisuuksia ja työkaluja luoda ja ylläpitää epämuodollisia yhteyksiä myös etätyössä, tämä voi johtaa merkittäviin parannuksiin tiimien yhteistyössä, innovaatioissa ja työssä viihtymisessä. Näin varmistetaan, että epämuodollinen työote säilyy keskeisenä osana tietotyötä, myös tulevaisuuden työympäristöissä.
Muodollisen ja reflektiivisen työotteen taitojen kehittämisen erot
Muodollisen ja reflektiivisen työotteen taitojenkehittäminen eroaa toisistaan merkittävästi. Muodollisten taitojen kehittäminen on usein suoraviivaista: työntekijät voivat osallistua koulutuksiin, kursseihin ja hankkia sertifikaatteja. Tämä osaaminen on konkreettista ja mitattavissa, ja sitä voidaan kehittää asettamalla selkeitä tavoitteita ja seurantakriteerejä.
Reflektiivisen työotteen kehittäminen on sen sijaan monimutkaisempaa ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Reflektio ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii aikaa, tilaa ja oikeanlaista kulttuuria. Työyhteisön on luotava ympäristö, jossa työntekijät voivat turvallisesti jakaa ajatuksiaan, epäonnistumisiaan ja onnistumisiaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi säännöllisten reflektiopalaverien järjestämistä, mentorointiohjelmien kehittämistä tai tiimikohtaisten retrospektiivien ottamista osaksi työn arkea.
Yritykset, jotka onnistuvat luomaan tasapainon muodollisen, epämuodollisen ja reflektiivisen työotteen välillä, menestyvät parhaiten tulevaisuudessa. Ne pystyvät yhdistämään teknisen osaamisen, luovan yhteistyön ja syvällisen pohdinnan, mikä johtaa jatkuvaan oppimiseen, innovaatioihin ja kestävään tuottavuuteen.
Reflektiivinen työote soft skills -taitojen ytimessä
Reflektiivinen työote on syvällinen työtapa, joka yhdistää ja vahvistaa keskeisiä soft skills -taitoja, kuten empatiaa, kommunikointia, ongelmanratkaisua ja luovuutta. Näitä taitoja pidetään usein ”pehmeinä”, mutta niiden merkitys tietotyössä on korvaamaton. Reflektiivinen työote toimii ikään kuin näiden taitojen yhdistävänä kudoksena, joka tekee niistä aidosti vaikuttavia työelämän konteksteissa.
Empatia: Empatia on kyky asettua toisen asemaan, ymmärtää ja arvostaa heidän näkökulmiaan ja tunteitaan. Reflektiivinen työote antaa tilaa empatian käytölle, koska se vaatii pysähtymistä ja toisten näkökulmien pohtimista. Yhteisessä pohdinnassa tiimit voivat tarkastella, miten erilaiset ratkaisut vaikuttavat ihmisiin, sekä organisaation sisällä että ulkopuolella. Tämä syventää empaattista ymmärrystä ja auttaa tekemään parempia, inhimillisiä päätöksiä.
Kommunikointi: Hyvä kommunikointi on muutakin kuin tietojen vaihtoa; se on kykyä kuunnella, ymmärtää ja reagoida tarkoituksenmukaisesti. Reflektiivinen työote rohkaisee syvälliseen kommunikointiin, jossa ei pelkästään vaihdeta informaatiota, vaan jaetaan kokemuksia, tunteita ja oivalluksia. Tämä mahdollistaa tiimien syvemmän yhteisymmärryksen ja tehokkaamman yhteistyön. Reflektiivinen työote auttaa myös tunnistamaan ja purkamaan mahdollisia väärinkäsityksiä tai konflikteja, mikä parantaa viestinnän laatua ja vaikuttavuutta.
Ongelmanratkaisu: Ongelmanratkaisussa reflektiivinen työote on keskeinen elementti, koska se antaa tilaa vaihtoehtoisten ratkaisujen pohdinnalle ja menneiden kokemusten oppien soveltamiselle. Reflektiivisessä prosessissa tiimit voivat analysoida ongelmia monipuolisesti ja ottaa oppia aiemmista virheistä ja onnistumisista. Tämä prosessi kehittää kriittistä ajattelua ja parantaa kykyä löytää innovatiivisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Luovuus: Luovuus kukoistaa ympäristöissä, joissa on tilaa kokeilla, epäonnistua ja oppia. Reflektiivinen työote tukee tätä prosessia, koska se rohkaisee jatkuvaan oppimiseen ja uusien ideoiden arviointiin. Reflektio auttaa työntekijöitä tunnistamaan luovia mahdollisuuksia ja ymmärtämään, miten he voivat soveltaa oppimaansa uusilla tavoilla. Tämä tekee reflektiivisestä työotteesta tärkeän luovuuden katalyytin, erityisesti tietotyössä, jossa uusien ideoiden ja ratkaisujen löytäminen on usein kriittistä menestyksen kannalta.
Reflektiivinen työote on soft skills -taitoja yhdistävä tekijä
Reflektiivinen työote ei ole pelkästään yksi soft skills -taito muiden joukossa, vaan se toimii näiden taitojen yhdistäjänä ja vahvistajana. Reflektio antaa rakenteen ja kontekstin, jossa empatia, kommunikointi, ongelmanratkaisu ja luovuus voivat kukoistaa ja kehittyä. Ilman reflektiivistä työotetta soft skills -taidot voivat jäädä pinnallisiksi tai erillisiksi toimiksi, jotka eivät täysin palvele työntekijöiden tai organisaation tavoitteita.
Kun reflektiivinen työote otetaan osaksi organisaation kulttuuria ja työprosesseja, se luo perustan jatkuvalle oppimiselle ja kehitykselle. Tämä ei ainoastaan paranna yksilöiden työskentelytapoja, vaan myös syventää tiimien välistä yhteistyötä ja lisää koko organisaation kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja haasteisiin. Reflektiivinen työote on näin ollen avainasemassa tietotyön tulevaisuudessa, jossa soft skills -taidot ovat yhä tärkeämmässä roolissa tuottavuuden ja innovaatioiden mahdollistajina.
Relevantti kirjallisuus:
Lamri, J. Lubart, T. (2023) Reconciling Hard Skills and Soft Skills in a Common Framework: The Generic Skills Component Approach. J. Intell.
Wenjing L,, Jin L. (2021) Soft skills, hard skills: What matters most? Evidence from job postings, Applied Energy.
Helyer, R. (2015) Learning through reflection: the critical role of reflection in work-based learning (WBL), Journal of Work-Applied Management.
Kivity Y., Levy K.N., Johnson B., Rosenstein, L., LeBreton J. (2024) Mentalizing in and out of awareness: A meta-analytic review of implicit and explicit mentalizing, Clinical Psychology Review.
– Academy of Brain, the science of Soft Skills learning
Asiantuntijana pääpsykologimme Ville Ojanen
Ville Ojanen toimii pääpsykologinamme. Hänellä on psykologin tutkinnon lisäksi myös kognitiivisen neurotieteen tutkinto. Hänen intohimonsa on ymmärtää ja vaikuttaa ihmiskäyttäytymiseen. Ville yhdistää poikkeuksellisen laajan ja syvällisen ymmärryksen käyttäytymis- ja neurotieteistä käytännön kokemukseen yksilöiden, tiimien ja yhteisöjen kehittämisessä.
Hän on työskennellyt kliinisenä neuropsykologina, HR-ammattilaisena Nokialla ja viisitoista vuotta organisaatiopsykologina, valmentajana ja pääpuhujana. Ville on sarjayrittäjä ja Academy of Brain Ltd:n perustajajäsen. Hän on toiminut Suomen pääministerin kanslian käyttäytymistieteiden neuvonantajatiimissä vuodesta 2020 lähtien, tällä hetkellä ohjausryhmän jäsenenä.
”Change the mind, change the world”