Yhteisöllinen oppiminen siirtyy saumattomasti verkkoon

by Academy Of Brain

12.8.2021

Työssäoppiminen on siirtymässä yhä enemmän virtuaaliseksi verkon tarjotessa monipuolisia mahdollisuuksia räätälöityjen oppimiskokemusten rakennusmateriaaliksi. Oulun yliopiston Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä yliopistonlehtorina työskentelevä Essi Vuopala kannustaa hyödyntämään näitä mahdollisuuksia aktiivisesti myös yhteisöllisen oppimisen näkökulmasta.

Vuopala painottaa, ettei yhteisöllinen oppiminen muutu prosessina, vaikka oppiminen siirtyy luokkahuoneesta verkkoon, tai toteutetaan hybridinä sekä kasvokkain että virtuaalisesti. Yhteisöllisen oppimisen ytimessä on yhdessä oppiva ryhmä ja oppiva yksilö, oppimisympäristöstä riippumatta.

– Yhteisöllisen oppimisen perusmekanismit pysyvät myös verkossa toteutettavassa kokonaisuudessa. Verkko välineenä tuo toki tiettyjä erityispiirteitä esimerkiksi ryhmän vuorovaikutukseen, mutta se ei itsessään vaikuta prosessiin, hän näkee.

Tutkimusten mukaan yhteisöllinen oppiminen käynnistää oppimisen tärkeitä mekanismeja, joita ovat esimerkiksi kysyminen, selittäminen, argumentointi, perspektiivin ottaminen ja työskentelystrategioiden seuraaminen. Hyvin toteutettuna yhteisöllinen oppiminen onkin yksin puurtamista tehokkaampaa ja laadukkaampaa oppimista.

Yhteisöllinen vai yhteistoiminnallinen oppiminen?

Vuopala löytää selkeän eron yhteisöllisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen käsitteiden väliltä. Yhteisöllisessä oppimisessa ryhmä on vuorovaikutuksessa keskenään koko työskentelyprosessin ajan esittäen väitteitä ja kysymyksiä. Ytimessä on siis yhteisöllisen ymmärryksen ja uuden tiedon tuottaminen aktiivisen vuorovaikutuksen siivittämänä.

– Yhteisöllisessä oppimisessa roolitus on lisäksi hyvin joustava: rooleja vaihdellaan tilanteen mukaan. Ryhmä pääsee myös yleensä neuvottelemaan ja päättämään oppimisen tavoitteet yhdessä tiettyjen raamien sisällä. Tämän ansiosta projektiin sitoutuminen on vahvempaa, Vuopala selittää.

Yhteistoiminnallista oppimista taas leimaa Vuopalan mukaan ulkoa annettu projekti ja tavoite, tehtävien osittaminen ja melko niukka vuorovaikutus oppimisprosessin aikana. Roolit ovat usein staattiset, eli ne pysyvät samoina koko työskentelyn ajan.

Yhteinen pyrkimys syvälliseen ja laadukkaaseen oppimiseen

Verkossa on Vuopalan mielestä tuettava sellaista työskentelyä, joka todennäköisimmin johtaa syvälliseen, ymmärtävään oppimiseen.

– Parhaimmillaan ryhmässä työskentely laukaisee ymmärtämisen mekanismeja laittaessaan yksilön esittämään ja perustelemaan omia näkökulmiaan, ja vastaamaan ajatuksia herättäviin tai perusteluja vaativiin kysymyksiin. Tämä auttaa yksilöä prosessoimaan ja ymmärtämään opittavaa aihetta syvällisemmin.

Vuopala uskoo, että poikkeusajan mukanaan tuoma etätyökäytäntö on herättänyt yksilöissä kehittämistarpeita ja ideoita omaan verkossa tapahtuvaan työskentelyyn liittyen.

– Kuluneen vuoden aikana on varmasti huomattu, mitä verkossa tapahtuva yhdessä oppiminen vaatii, jotta työskentely on tehokasta ja työ tuottaa tulosta. Moni on todennäköisesti myös huomannut omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan yhteisöllisenä verkko-oppijana tai -työskentelijänä.

Mahdollisuus räätälöidä monipuolinen oppimiskokonaisuus

Verkossa tapahtuvassa yhteisöllisessä oppimisessa on Vuopalan mielestä runsaasti hyötyjä kasvokkain oppimiseen verrattuna.

– Tänä päivänä verkko-oppimisympäristöjen kirjo on valtava: osallistujat voivat olla vuorovaikutuksessa sanoin, kuvin ja videon välityksellä, sekä käyttää hypertekstiä tai virtuaalitiloja. Varsinkin virtuaalisen todellisuudet tilat tarjoavat yhteisölliselle oppimiselle valtavasti mahdollisuuksia, Vuopala iloitsee.

Asynkronisilla keskustelualueilla on Vuopalan mukaan edelleen paikkansa osana verkossa tapahtuvaa yhteisöllistä oppimista. Sen ansiosta osallistujilla on aikaa ymmärtää käsiteltävää asiaa ja pohtia omaa näkemystään. Tämä saa aikaan strukturoidumpaa keskustelua.

Vuopala tuo esille myös verkko-oppimisen tarjoaman monipuolisuuden: verkko mahdollistaa yhteistyön eri tieteenalojen välillä, sekä yli ammatillisten ja kulttuuristen rajojen.

– Virtuaalisuus antaa paljon mahdollisuuksia kollaboraatiolle ja yhteisöllisen oppimisen tulokselle, kun mukaan on mahdollista saada monipuolinen ryhmä.

Aikaa tutustumiseen ja sitouttamiseen

Verkossa tapahtuvaan yhteisölliseen oppimiseen liittyy monien positiivisten tekijöiden lisäksi toki myös haasteita. Vuopala on huomannut omassa tutkimuksessaan ja työssään, että sitouttaminen yhteiseen työskentelyyn vie verkossa enemmän aikaa, jos henkilöt tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa verkossa.

– Alkuun on silloin varattava aikaa tutustumiseen ja epäviralliseen keskusteluun, jotta saadaan luotua hyvä ryhmäilmapiiri. Myös neuvottelu yhteisistä tavoitteista tarvitsee silloin enemmän aikaa. Jos sitoutuminen on löyhää, on yhteistyöllä suuri riski epäonnistua, hän pohtii.

Asynkroniseen kommunikaatioon kuten verkko-oppimisympäristöjen keskustelualueiden käyttöön voi Vuopalan mielestä liittyä yksi suuri ongelma: niissä annetaan toisinaan liikaa aikaa osallistua. Jos keskustelu etenee verkossa verkkaisesti, yhteisöllisen työskentelyn flow ja imu helposti katoaa. Myös väärinymmärrysten mahdollisuus kasvaa virtuaalisessa ympäristössä.

– Olen huomannut, että verkossa luetaan paljon rivien välistä ja äänenpainoista, kun henkilön muu olemus ei ole tulkinnan apuna. Silloin ryhmäkonfliktit ja ryhmään liittyvät haasteet saattavat lisääntyä, Vuopala toteaa.

Fasilitaattori avainroolissa

Vuopala näkee, että fasilitaattorin tai ohjaajan rooli yhteisöllisessä työskentelyssä on keskeinen. Tehokasta yhteisöllistä oppimista ei siis tapahdu vain laittamalla ryhmä verkkoon työskentelemään – yhteisöllinen oppiminen ja tuottava vuorovaikutus on oma taitonsa, joka vaatii ohjausta.

Fasilitaattoria tarvitaan Vuopalan mielestä oppimisen kaikissa vaiheissa: ennen kokonaisuuden alkua, sen aikana ja jälkeen. Fasilitaattorin tärkein haaste on saada ryhmä toimimaan yhdessä ja sitoutumaan sekä yhteistyöhön että yhteiseen tavoitteeseen.

On myös päätettävä, miten fasilitaattori ottaa itse osaa työskentelyyn. Kun suunnitelma ja käsikirjoitus on hyvä, hyvä fasilitaattori on oppimisen aikana ’huomaamaton’ oppimisprosessin seuraaja. On kuitenkin tärkeää, että ryhmä tietää ohjaajan olevan saatavilla.

– Mielestäni fasilitaattorin kannattaa puuttua työskentelyyn vain silloin, kun ryhmä tarvitsee ohjausta. Apua tarvitaan esimerkiksi, jos ryhmä lähtee tavoitteen kannalta väärään suuntaan, työskentely on pysähtynyt, tai ryhmässä on konflikti.

Ohjaaja tai fasilitaattori – ota nämä huomioon:

Selvitä, kuinka tuttua yhteisöllinen oppiminen on osallistujille, ja ovatko he tottuneet ryhmätyöskentelyyn. Tarvittaessa fasilitaattori voi myös opettaa ryhmälle yhteisöllisen oppimisen taitoja, ja harjoittaa niitä ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä.
Tunnista ryhmän tekniset taidot: huomio ei saa olla liikaa teknologiassa, vaan työskentelyn tulisi olla mahdollisimman saumatonta. Jos ryhmä ei ole teknisesti kovin taitava, ei aihetta kannata heti lähteä ratkomaan Thinglinkin avulla, tai suunnata virtuaalisiin huoneisiin. Toisille nämä taas voivat olla luontevia keinoja.
Ota huomioon myös oma taitotasosi. Pohdi, millaisen oppimistoteutuksen pystyt koostamaan, mitkä ovat vahvuutesi yhteisöllisen oppimisen tukijana, ja missä osa-alueissa olet parhaimmillasi.
Suunnittele kokonaisuus huolella etukäteen. Päätä, millaiset ryhmät muodostat, kuinka tarkat tehtävänannot haluat antaa, minkä verran eri osioille varataan aikaa, ja mistä asioista ryhmä saa päättää yhdessä.
Sitouta ryhmä yhteiseen oppimiseen. Motivaatio oppimiseen löytyy, kun ryhmä tuntee aiheen tärkeäksi. Sitoutuminen edellyttää myös tunnetta siitä, että yksilö voi osallistua tavoitteen päättämiseen.

Yhteisöllinen oppija – muista nämä:

Panosta rakentavaan ja aktiiviseen vuorovaikutukseen. Kuuntele muita osallistujia aktiivisesti, ja pyri ymmärtämään heidän näkemyksiään. Esitä hyviä kysymyksiä, väitteitä ja vastaväitteitä perustellen ne huolellisesti.
Ota haltuun yhteisöllisen työskentelyn periaatteet ja toteutustavat. Kokeile erilaisia virtuaalisia työkaluja. Tämä helpottaa yhteisöllisen oppimisen kokonaisuuksiin osallistumista.
Opi säätelemään oppimistasi. Pohdi omaa rooliasi: mitä voit tarjota yhteiseen työskentelyyn? Pyri osallistumaan työskentelyyn niin, että edesautat ryhmää saavuttamaan yhteisiä tavoitteita.
Sitoudu ryhmätyöhön. Ryhmäilmapiiri vaatii yksilöiltä panosta: osallistujilla on oltava luottamus siihen, että vaikeatkin asiat ratkaistaan yhdessä. Hyvin toimiva ryhmä myös kompensoi yksilöiden ajoittaista passiivisempaa osallistumista.