Työmarkkinat palkitsevat sosiaalisia taitoja
Demingin tutkimus kartoitti Yhdysvaltojen työmarkkinakehitystä ja havaitsi merkittävän muutoksen: lähes kaikki työllisyyden kasvu 1980-luvulta alkaen on tapahtunut ammateissa, jotka vaativat paljon sosiaalisia taitoja.
Samalla monet perinteiset ”yksinpelaajan” asiantuntijatyöt, jotka nojaavat korkeaan matemaattis-loogiseen osaamiseen mutta vain vähän sosiaaliseen vuorovaikutukseen, ovat menettäneet suhteellista osuuttaan työmarkkinoilla. Esimerkiksi hoitoala, opetus, terapia, lääketiede ja laki – kaikki vahvaa ihmissuhdeosaamista edellyttäviä aloja – ovat kasvattaneet osuuttaan työvoimasta, kun taas eristäytyneempää asiantuntijatyötä edustavien alojen, kuten tiettyjen insinööri- ja arkkitehtitehtävien, suhteellinen osuus on pienentynyt.
Trendi näkyy myös Suomessa: korkeita sosiaalisia taitoja vaativien työpaikkojen osuus kasvoi ~12 prosenttiyksikköä vain kahdessa vuosikymmenessä samalla kun matalan sosiaalisen taitotason työt vähenivät vastaavasti.
Samanaikaisesti työntekijöitä palkitaan sosiaalisuudesta kasvavassa määrin. Tutkimusdata osoittaa, että sosiaalisesti kyvykkäämmät työntekijät ansaitsevat keskimäärin muita enemmän palkkaa, ja tämä palkkaero on viime vuosina suurentunut. Erityisen kovaa palkkojen kasvu on ollut tehtävissä, joissa yhdistyvät sekä korkeat tekniset että korkeat sosiaaliset vaatimukset.
Deming havaitsi, että parhaat tulot ja urakehitys ovat työntekijöillä, joilla on sekä vahvat kognitiiviset taidot että hyvät sosiaaliset taidot – mutta ilman sosiaalisia taitoja pelkkä tekninen osaaminen ei enää takaa samanlaista palkkiotasoa. Toisin sanoen, kovat faktat yhdistettynä “ihmistaitoihin” muodostavat nykytyöelämässä lyömättömän yhdistelmän. Pelkällä älyllisellä osaamisella pärjää entistä harvemmilla aloilla, ellei rinnalta löydy kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa.
Tiimityö ja viestintä nykytyöelämän ytimessä
Miksi juuri nyt korostuu tiimityö, viestintäkyky ja yhteistyö? Yksi keskeinen syy on, että ihmistyön organisointi on muuttunut yhä yhteisöllisemmäksi ja projektipohjaisemmaksi. Monimutkaiset ongelmat ja innovaatiot ratkotaan useimmiten monialaisissa tiimeissä, ei yksinäisenä puurtamisena. Deming nosti esiin, että työnantajat ovat jo pitkään arvostaneet uusissa työntekijöissä kykyä kommunikoida hyvin ja toimia tiimin osana – taidot, jotka toistuvasti nousevat esiin työnantajakyselyissä tärkeimpinä ominaisuuksina.
Organisaatioiden matalammat hierarkiat ja ketterät toimintatavat tarkoittavat, että lähes jokaisessa roolissa joutuu tekemisiin toisten ihmisten, asiakkaiden tai sidosryhmien kanssa. Myös perinteiset asiantuntijatyöt, kuten ohjelmistokehitys tai insinöörisuunnittelu, ovat siirtyneet yhä enemmän tiimityöskentelyyn: yksin omassa “kuplassa” työskentelevä asiantuntija on harvinaistuva ilmiö.
Työelämä on siirtynyt yhä enemmän tiimituotannon suuntaan, jossa useat työntekijät työskentelevät yhdessä tuottaakseen lopputuloksen hyödyntäen kunkin vahvuuksia. Demingin mukaan sosiaaliset taidot voidaan mallintaa eräänlaisena yhteistyön kitkan vähentäjänä – ne alentavat kustannuksia, jotka liittyvät ihmisten väliseen koordinointiin ja mahdollistavat tehokkaamman työnjaon. Käytännössä työntekijä, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot, pystyy sopimaan työnjaosta ja “pelaamaan yhteen” muita sujuvammin, jolloin koko tiimi toimii paremmin. Tämä on ratkaisevaa maailmassa, jossa työpaikat, joissa istutaan omassa kopissa eristyksissä, ovat katoamassa ja tilalle tulee yhä enemmän yhteistä ongelmanratkaisua vaativia tehtäviä.
Työn luonne on muuttunut siten, että yhteistyötaidot, selkeä viestintä ja kyky toimia erilaisissa tiimeissä ovat välttämättömiä suoriutumiselle ja tuottavuudelle. Kun jokainen tiimin jäsen tuo pöytään oman erikoisosaamisensa, vuorovaikutustaidot toimivat liimana, joka pitää osaajat tuottavina – viestintä, empatia, konfliktinratkaisukyky ja kyky yhdistää erilaisia asiantuntemuksia ovat ratkaisevia, jotta tiimi saa potentiaalinsa hyötykäyttöön.
Toimiva yhteistyö ei synny itsestään: se vaatii sosiaalista pelisilmää, roolien selkiyttämistä ja jatkuvaa vuorovaikutusta uusienkin kokoonpanojen kesken, mihin taitavat tiimipelaajat pystyvät luontaisesti muita paremmin.
Teknologia, automaatio ja tekoäly korostavat inhimillisiä taitoja
Teknologinen kehitys, automaatio ja tekoäly selittävät myös, miksi sosiaalisten taitojen arvo on noussut. Rutiininomaiset ja helposti toistettavat työtehtävät – olivatpa ne fyysisiä tai kognitiivisia – on helppo ohjelmoida koneiden tehtäviksi. Automaatio on viime vuosikymmeninä korvannut paljon sellaista työtä, joka ei vaadi luovuutta tai ihmiskontaktia.
Sen sijaan tehtävät, joissa tarvitaan ihmisten välistä vuorovaikutusta, luottamusta, neuvottelua tai tilanteiden joustavaa tulkintaa, ovat osoittautuneet koneille hankaliksi korvata. Deming tiivistää asian toteamalla, että tietokoneet eivät edelleenkään osaa matkia aitoa ihmisten välistä vuorovaikutusta, joka on kehittynyt ihmisillä vuosituhansien aikana. Juuri tällainen ennakoimaton, ei-rutiininomainen vuorovaikutus on ihmisen kilpailuetu koneisiin nähden.
Automaatio on ensin iskenyt matalimpiin rutiinitöihin, mutta tunkeutuu nyt myös aloille, jotka olivat aiemmin korkeakoulutettujen kognitiivista työtä – jos näissä tehtävissä on osia, jotka toistuvat samanlaisina, nekin voidaan ohjelmoida. Siksi jäljelle jäävät työtehtävät painottuvat entistä enemmän siihen, mitä ihmiset tekevät paremmin kuin algoritmit: luovaan ajatteluun, sopeutumiseen ja toisten ihmisten kanssa toimimiseen. Tulevaisuuden työelämässä menestyvät ne organisaatiot ja osaajat, jotka hyödyntävät teknologiaa mutta panostavat inhimillisiin vahvuuksiin, joita teknologia ei voi korvata.
HR:n rooli: rekrytoi, kehitä ja tunnista sosiaaliset taidot
HR-ammattilaisille sosiaalisten taitojen nousu merkitsee konkreettisia toimenpiteitä rekrytoinnissa, henkilöstön kehittämisessä ja osaamisen tunnistamisessa. HR on avainasemassa varmistamassa, että organisaatiossa on tulevaisuudenkestävää osaamista – ei vain teknistä pätevyyttä, vaan myös niitä ratkaisevia ihmissuhdetaitoja. Seuraavassa on muutamia keskeisiä näkökulmia HR:n kannalta:
- Rekrytointi: On tärkeää arvioida hakijoiden sosiaalisia taitoja jo rekrytointivaiheessa, ei ainoastaan teknistä osaamista. Tiimi- ja vuorovaikutuskykyä voidaan mitata esimerkiksi ryhmähaastatteluilla, case-tehtävillä tai käyttäytymiseen keskittyvillä haastattelukysymyksillä, jotka paljastavat, miten kandidaatti toimii ryhmässä tai paineen alla viestien. Työnantajat itse ilmoittavat laajasti arvostavansa pehmeitä taitoja. Siksi HR:n kannattaa varmistaa, että työpaikkailmoituksissa ja valintakriteereissä korostetaan yhteistyö- ja viestintätaitoja yhtä lailla kuin kovia taitoja. Oikein toteutetulla rekrytoinnilla organisaatioon saadaan ihmisiä, jotka eivät pelkästään suoriudu omista tehtävistään, vaan myös nostavat koko tiimin tasoa.
- Osaamisen kehittäminen: Sosiaalisia taitoja voidaan ja kannattaa kehittää myös työn aikana. HR:n tulisi tarjota koulutusta ja valmennusta, joka vahvistaa työntekijöiden vuorovaikutus-, tiimityö- ja johtamistaitoja. Koska sosiaaliset taidot eivät aina näy tutkintotodistuksissa, työpaikalla oppiminen on keskeistä. HR voi myös rohkaista jatkuvaa oppivaa keskustelu- ja palautekulttuuria osana työtä. Tavoitteena on luoda oppimismyönteinen ympäristö, jossa työntekijät uskaltavat kehittää itseään myös tällä saralla. Mitä paremmin organisaation sisällä opitaan kommunikoimaan ja toimimaan tiiminä, sitä vahvemmaksi sen suorituskyky kehittyy.
- Tunnistaminen ja palkitseminen: HR:llä on rooli myös siinä, että sosiaaliset taidot tunnistetaan ja tunnustetaan arvokkaiksi osaksi suoriutumista. Tämä tarkoittaa, että yhteistyökyky ja muut pehmeät taidot otetaan huomioon esimerkiksi suoritusarvioinneissa ja uralla etenemisessä. Työntekijöitä, jotka edistävät hyvää tiimihenkeä, jakavat osaamistaan kollegoille ja osoittavat empatiakykyä esimerkiksi asiakastilanteissa, tulisi antaa tunnustusta – aivan kuten tunnustamme tekniset saavutukset tai myyntitulokset. HR voi auttaa määrittelemään selkeitä kompetensseja sosiaalisille taidoille ja kouluttaa esihenkilöitä havainnoimaan ja antamaan palautetta niistä. Kun työntekijät huomaavat, että organisaatiossa arvostetaan hyvää tiimipelaajaa, heillä on kannustin kehittää myös omia sosiaalisia valmiuksiaan. Pidemmällä tähtäimellä tämä rakentaa yrityskulttuuria, jossa toisia tuetaan ja tieto kulkee – mikä on edellytys innovatiivisuudelle ja ketteryydelle muuttuvassa toimintaympäristössä.
Demingin tutkimus todisti jo vuosikymmenen alussa sen, minkä HR-väki on käytännössä havainnut: yhteistyökykyinen, kommunikoiva ja sopeutuvainen henkilöstö tekee organisaatiosta vahvemman ja valmiimman tulevaisuuden haasteisiin. HR:n tehtävänä on varmistaa, että nämä inhimilliset taidot tunnistetaan, niitä kehitetään ja hyödynnetään – koska ihmisten välinen yhteistyö on se, mikä erottaa menestyjät muista.
Lähteet:
David J. Deming, The Growing Importance of Social Skills in the Labor Market, The Quarterly Journal of Economics, Volume 132, Issue 4, November 2017, Pages 1593–1640
https://labore.fi/t&y/sosiaaliset-taidot-ovat-entista-tarkeampia-tyoelamassa/
Asiantuntijana pääpsykologimme Ville Ojanen
Ville Ojanen toimii pääpsykologinamme. Hänellä on psykologin tutkinnon lisäksi myös kognitiivisen neurotieteen tutkinto. Hänen intohimonsa on ymmärtää ja vaikuttaa ihmiskäyttäytymiseen. Hän yhdistää poikkeuksellisen laajan ja syvällisen ymmärryksen käyttäytymis- ja neurotieteistä käytännön kokemukseen yksilöiden, tiimien ja yhteisöjen kehittämisessä.
Ville on työskennellyt kliinisenä neuropsykologina, HR-ammattilaisena Nokialla ja viisitoista vuotta organisaatiopsykologina, valmentajana ja pääpuhujana. Ville on sarjayrittäjä ja Academy of Brain Ltd:n perustajajäsen. Hän on toiminut Suomen pääministerin kanslian käyttäytymistieteiden neuvonantajatiimissä vuodesta 2020 lähtien, tällä hetkellä ohjausryhmän jäsenenä.
”Change the mind, change the world”
