Teknologiamurrokset korostavat ihmistaitojen merkitystä
Vaikka teknologia mullistaa työn sisältöjä, yksi tekijä säilyy jokaisessa murroksessa vakiona: ihminen. Historia osoittaa, että ratkaisevaa on aina se, miten ihmiset omaksuvat uuden ja toimivat muuttuneessa ympäristössä.
Suurin osa muutoshankkeista epäonnistuu usein ja tyypillisesti inhimillisien tekijöiden takia. Syynä ei ole teknologian toimimattomuus, vaan ihmisten vastarinta, heikko sitoutuminen tai muut kulttuuritekijät. Toisin sanoen teknologia ei itsessään tee organisaatiosta menestyvää; ihmiset tekevät. Uuden työkalun tai järjestelmän käyttöönotto tuo tuloksia vain, jos organisaation ihmiset saadaan mukaan muutokseen ja käyttämään sitä tarkoituksenmukaisesti.
Johtamistutkija Mary Uhl-Bien kuvaa tätä ilmiötä adaptiiviseksi tilaksi (adaptive space). Hänen mukaansa kaikki onnistunut muutos edellyttää organisaation tilaa, jossa vallitsee joustava liikkuminen uudistumisen ja jatkuvuuden välillä.
Adaptiivinen tila edellyttää psykologista turvallisuutta
Adaptiivinen tila syntyy vain psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä, jossa ihmiset kokevat luottamusta, arvostusta ja uskaltavat tuoda esiin uusia ideoita sekä myös huoliaan. Ilman tällaista luottamuksen ja tuen ilmapiiriä organisaation jäsenet eivät uskalla käydä rakentavaa vuoropuhelua tai ottaa riskejä, jolloin uudistuminen tyrehtyy.
Tutkimuksissa onkin todettu, että psykologinen turvallisuus – tunne siitä, että ryhmässä voi epäonnistua tai esittää keskeneräisiä ajatuksia ilman pelkoa nolostumisesta – on tehokkaan ja muutoksiin sopeutuvan tiimityön tärkein yksittäinen tekijä. Tämä korostaa, kuinka inhimillinen luottamus ja avoimuus mahdollistavat uuden oppimisen ja sopeutumisen. Vain turvallisessa ilmapiirissä organisaatio kykenee absorboimaan muutosta ja muuntamaan sen tuottavaksi toiminnaksi.
Teknologiamurroksen keskellä juuri ihmistaidot luovat resilienssiä. Kun muutos on jatkuvaa, organisaatioiden ja yksilöiden on opittava elämään pysyvässä epävarmuudessa. Taito sietää epävarmuutta, oppia virheistä ja jatkaa eteenpäin on arvokkaampi kuin kyky hallita jokin tietty työkalu, joka voi vuoden päästä vaihtua toiseen. Toimintaympäristön turbulenssissa voittavat ne organisaatiot, jotka osaavat ruokkia työntekijöidensä uteliaisuutta ja tukea heidän kehittymistään jatkuvasti. Tämä tarkoittaa käytännössä panostamista sekä ammatilliseen kasvuun että henkiseen hyvinvointiin. Kun ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi ja motivoituneeksi, he uskaltavat uudistua ja tuoda luovuutensa peliin – ja juuri siitä syntyy aito kilpailuetu.
Teknologinen murros ja taitojen puoliintumisaika
Kaikkien teknologiamurrosten yhteinen inhimillinen vaikutus on tietotyön intensiteetin kasvu: työtä tehdään informaatiotulvan keskellä globaaleissa tiimeissä, usein hajautetusti. Samalla useimmat asiantuntijat joutuvat jatkuvasti omaksumaan uusia työkaluja ja prosesseja. Muutoksen tahti on niin nopea, että osaamisen “puoliintumisaika” lyhenee vauhdilla. Osaamisen puoliintumisaika tarkoittaa aikaa, jonka kuluttua nyt opitun taidon arvosta on jäljellä enää puolet. Esimerkiksi World Economic Forumin arvion mukaan vuonna 2017 keskimääräinen taitojen puoliintumisaika oli kutistunut jo noin viiteen vuoteen. Toisin sanoen viidessä vuodessa tänään opitun taidon arvo voi pudota puoleen. Joillakin aloilla puoliintumisaika on nykyisin todennäköisesti tätäkin lyhyempi.
Käytännön esimerkkinä moni on kokenut, kuinka jokin tieto tai toimintatapa muuttuu muutamassa vuodessa vanhentuneeksi tai työssä käytetty ohjelmisto päivittyy niin paljon, että aiemmin opitut toiminnot eivät enää riitä. Tämä havainnollistaa taitojen puoliintumisen ilmiötä. Erityisesti tietotekniset työkalut, ohjelmointikielet ja menetelmät uudistuvat, joten osaamistakin on päivitettävä jatkuvasti mukana – muuten oman osaamisen arvo uhkaa heikentyä. Puoliintumisilmiö kannustaakin jatkuvaan oppimiseen: ilman taitojen säännöllistä kehittämistä osaaminen jää nopeasti jälkeen työelämän vaatimuksista.
Mitkä taidot vanhenevat nopeimmin? Usein vastaus liittyy teknisiin taitoihin ja rutiininomaisiin tehtäviin, jotka tekoäly pystyy korvaamaan. Tekoäly ja automaatio suoriutuvat monista toistettavista, ennalta määritellyistä prosesseista ihmistä nopeammin ja tarkemmin. Suuri tietomäärien analysointi, tiedon organisointi ja muut rutiinityöt hoituvat AI:n avulla tehokkaasti. Kun tekoäly hoitaa nämä tehtävät, niiden vaatima osaaminen ei ole yhtä kysyttyä kuin ennen. Erityisesti uran alkuvaiheen asiantuntijatehtävissä automaatio iskee ensimmäisenä. Perinteisen aloitustason (entry level) tietotyön uskotaan vähenevän voimakkaasti jo lähivuosina. Tämä kehitys haastaa uusia työmarkkinoille tulijoita – rutiinitehtävät eivät enää tarjoa samaa ponnahduslautaa oppia, joten osaamista on uudistettava entistä nopeammin ja oma-aloitteisemmin jo uran alkutaipaleella.
Ihmistaidot nousevat suurempaan rooliin
Samaan aikaan ihmistaidot korostuvat. Teknisen osaamisen vanhetessa vauhdilla nousevat inhimilliset taidot entistä arvokkaampaan rooliin. Termillä ihmistaidot viitataan juuri näihin ns. soft skills -taitoihin, joita kutsutaan myös kestäviksi taidoiksi tai durable skills niiden pysyvyyden vuoksi.
Ihmistaidot tarkoittavat vuorovaikutus- ja ajattelutaitoja, joita tekoäly ei helposti jäljittele, esimerkiksi: kommunikointikyky, yhteistyö- ja johtamistaidot, läsnäolo, empatia ja tunneäly sekä luova ongelmanratkaisu ja sopeutumiskyky.
Nämä taidot ovat ihmisen uniikkeja vahvuuksia, joihin AI ei yllä. Moni organisaatio onkin huomannut, että vaikka uusilla työntekijöillä on teknistä pätevyyttä, heiltä saattaa puuttua juuri edellä mainittuja inhimillisiä valmiuksia. Tunneälykkäiden, vuorovaikutustaitoisten osaajien löytäminen voi olla jo pian jopa vaikeampaa kuin tekoälyosaajien – tekoäly ei pysty korvaamaan ihmisten välistä ymmärrystä, empatiaa tai johtajuutta.
Ihmistaitojen arvo näkyy myös niiden pidemmässä “puoliintumisajassa”: sosiaaliset ja kognitiiviset ydintaidot säilyvät käyttökelpoisina huomattavasti teknisiä taitoja kauemmin. Työmarkkinoiden trendit tukevat tätä suuntaa – työnantajat arvostavat yhä enemmän viestintä- ja yhteistyötaitoja. LinkedInin tuoreen selvityksen mukaan vuoden 2024 kysytyin työelämätaito on viestintä, ja kymmenestä kysytyimmästä taidosta peräti seitsemän on inhimillisiä vuorovaikutus- ja ajattelutaitoja. Toisin sanoen, vaikka teknologia kehittyy, ihmistaitojen kysyntä ei katoa mihinkään – päinvastoin se vain kasvaa.
Strategian toimeenpano on ihmistaitolaji
Strategian jalkauttaminen organisaatiossa tarkoittaa aina muutosta – oli kyseessä sitten uusi suunta, toimintatapa tai markkina-aseman muutos. Onnistunut strategian toimeenpano ei ole vain tekninen suoritus tai projektisuunnitelman mekaanista seuraamista, vaan pohjimmiltaan ihmistaitojen varassa oleva prosessi. Jotta strategia toteutuisi käytännössä, koko organisaation on siirryttävä edellä mainittuun adaptiiviseen tilaan. Tämä edellyttää taitoja, joita perinteisesti kutsutaan soft skills -taidoiksi: läsnäoloa, vuorovaikutuskykyä, kuuntelutaitoa, yhteisen merkityksen luomista, luottamuksen rakentamista sekä kykyä käsitellä tunteita muutostilanteissa.
Käytännössä organisaation ihmistaidot strategian jalkauttamisessa näkyvät esimerkiksi niin, että henkilöstö osaa olla läsnä ja kuunnella, osoittaa empatiaa ja keskustella avoimesti kokemuksistaan muodostaakseen yhteisne käsityksen siitä miksi muutosta tehdään.
Mikäli näissä taidoissa on puutteita, strategian toteutus törmää helposti inhimillisiin esteisiin – pelkoon, epäluuloon ja jännitteisiin. On osuvasti todettu, että on turha odottaa laajaa sitoutumista muutokseen ilman aitoa ymmärrystä ja empatiaa ihmisiä kohtaan. Kun sen sijaan ihmistaitoja hyödynnetään, saadaan aikaan psykologisesti turvallinen ympäristö ja yhteinen ymmärrys muutoksen tarpeesta. Tällöin strategiset tavoitteet eivät jää paperille, vaan ihmiset vievät ne yhdessä käytännön teoiksi.
Tutkimusnäyttö tukee ihmistaitojen merkitystä strategian toteutuksessa. Myös johtajien osalta on havaittu, että vahvat sosiaaliset taidot omaavat esimiehet voivat nostaa tiimiensä suoritustasoa merkittävästi.
Paremmilla vuorovaikutustaidoilla, luottamuksella ja empatialla on suora vaikutus työntekijöiden motivaatioon viedä strategiaa eteenpäin. Kun ihmiset saadaan “puhaltamaan yhteen hiileen”, tavoitteet saavutetaan nopeammin ja kestävämmin.