Organisaation tuottavuus syntyy tuottavan työnteon edellytysten, sekä yhteisöllisten ja yksilöllisten tekijöiden kokonaisuudesta. Academy of Brainin huippuasiantuntijat, psykologi Ville Ojanen ja KTM Jarmo Manner kannustavat organisaatioita kehittämään tuottavuutta kokonaisvaltaisesti, ja esittelevät kestävän tuottavuuden taustalta löytyvät tärkeimmät työelämätaidot.
– Tuottavuutta voidaan tavoitella kahdella hyvin erilaisella tavalla – kestävällä ja kestämättömällä, toteavat Ojanen ja Manner.
Kestävästi tuottava organisaatio kykenee uudistumaan ja reagoimaan vaihtuviin tilanteisiin pitkällä aikavälillä. Kestämättömästi tuottava organisaatio sen sijaan fokusoi liikaa tämän hetken todellisuuteen.
– Organisaation on pystyttävä olemaan tuottava myös sellaisessa maailmassa, jota emme vielä hahmota, joten työyhteisössä kannattaa pyrkiä nimenomaan kestävään tuottavuuteen, Manner tähdentää.
Tuottavuutta kuvataan usein organisaation tuotoksena suhteessa panoksiin. Ville Ojasen mielestä tuottavuus on tämän hyötysuhteen lisäksi ehdottomasti nähtävä myös laadullisena asiana.
– Optimaalista ja kestävää inhimillistä tuottavuutta on kyky tunnistaa merkitykselliset asiat ja saada aikaan tärkeitä asioita. Samalla ihmiset myös oppivat, kasvavat ja voivat hyvin, hän toteaa.
Mannerin ja Ojasen mielestä tuottavuuden voi jakaa kolmeen osa-alueeseen. Organisaation rakenne eli johtamistavat, roolit ja vastuut toimivat kehyksenä tuottavalle työskentelylle. Tuottavuuteen vaikuttaviin yhteisöllisiin tekijöihin kuuluu esimerkiksi työyhteisön oppimistavat, vuorovaikutus ja tunneilmasto. Tuottavuuteen kytköksissä olevia yksilön ominaisuuksia taas ovat työelämätaidot, kuten resilienssi, palautumistaidot ja metataidot.
– Kestävän tuottavuuden avain on näiden kolmen osa-alueen tasapaino, joka näkyy organisaatiossa ihmisten pitkän aikavälin hyvinvointina, sekä merkityksellisyyden tunteen ja motivaation kasvuna. Tästä syntyy kestävää tuottavuutta, Ojanen ja Manner summaavat.
Alla esitellään kestävän tuottavuuden tärkeimmät tekijät ja taidot.
Rooleilla on merkittävä vaikutus tuottavuuteen. On olennaista hahmottaa, miten työyhteisön erilaiset roolit täydentävät toisiaan. Näin tekemiseen saadaan tehokkuutta, ja näkökulmat kattavat monimutkaisetkin ongelmat. Roolit selkeyttävät vastuita ja tehostavat työnjakoa. Onnistuessaan tämä kasvattaa organisaation tuottavuutta.
Rooleja on hyvä katsoa kahdella tasolla: toisaalta on tehtävärooli, joka liittyy varsinaiseen työtehtävään. Oikein valitut tehtäväroolit ovat tuottavuuden kannalta tärkeitä, koska ne varmistavat että monimutkaisia ilmiöitä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta.
Sosiaaliset roolit määrittävät, millä tavalla toimimme vuorovaikutuksessa. Erilaisia sosiaalisia rooleja ovat esimerkiksi koordinoija, toteuttaja, ideoija ja arvioija. Kun työyhteisössä hahmotetaan sosiaalisia rooleja, syntyy yhteisymmärrystä, joka edesauttaa tiimin toimintaa ja tuottavuutta.
Roolien määrittelyssä olennaista on kirkastaa kunkin roolin ydintavoite ja suhde muihin rooleihin. Yhteistyön haasteet liittyvät usein roolien, ei ihmisten, välisiin ristiriitoihin. Näiden tunnistaminen auttaa muuttamaan olosuhteita, toimintatapoja tai ympäristöä.
Oppimisesta on tullut keskeinen osa työtä ja sen merkitys kasvaa koko ajan myös tuottavuuden näkökulmasta. Jatkuvalle oppimiselle onkin ominaista, että oppiminen ja työ eivät enää ole erotettavissa toisistaan. Jos oppiminen on yhä useamman työtä, niin työyhteisö on tärkein opettaja. Työssä nimittäin oppii parhaiten yhdessä.
Työelämässä oppiminen nähdään usein tärkeänä vain siksi, että ihmiset osaisivat tehdä asioita. Oppimisen hyödyt ja sen merkitys ulottuvat kuitenkin laajemmalle. Yksilötasolla oppiminen lisää aivojen toimintaa ja tehokkuutta, eliniän odotetta sekä luovuutta. Utelias ja oppimiseen orientoituva elämäntapa vähentää myös tehokkaasti stressiä ja ruokkii motivaatiota.
Yksilön kannalta myös yhteisen oppimisen hyötyjen lista on pitkä: vuorovaikutukseen pohjautuvat oppimishetket esimerkiksi tehostavat oppimista, lisäävät sitoutuneisuutta, parantavat yhteistyösuhteiden laatua ja mahdollistavat yksilöiden tehokkaamman kehittymisen.
Yhteisön kannalta yhdessä oppimisella, toisilta oppimisella ja toisten auttamisella saavutetaan positiivisia muutoksia, jotka tekevät työstä sujuvampaa, lisäävät onnistumisia ja parantavat tuottavuutta. Yksilön ammatillinen kasvu ja kehittyminen kulkevat rinta rinnan yhteisön ja työn kehittymisen kanssa.
Tällaista oppimista kutsutaan yhteistoiminnalliseksi työssäoppimiseksi. Sille on ominaista avoin ja monipuolinen vuorovaikutus. Lähtökohtana on keskinäisriippuvuus eli parasta mahdollista oppimista ei tapahdu ilman jokaisen panosta. Jokaisella oppimisprosessiin osallistuvalla on siksi vastuu omasta ja toisten oppimisesta. Tämän vuoksi laadukkaassa oppimisessa korostuu myös ryhmän ja oman toiminnan arviointi.
Tunteilla on suuri merkitys osana toimivaa ja tuottavaa työyhteisöä. Nykypäivän työelämässä odotetaan, että jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi myös tunnetasolla, ei pelkästään mielipiteiden ja suoritusten kautta.
On tärkeää osata erottaa toisistaan tunnekokemus ja tunneilmaisu. Tunnekokemus on koettu subjektiivinen tunnetila. Tunneilmaisu taas on tunteesta syntyvää toimintaa, ja omaan tunneilmaisuun voi vaikuttaa. Tunteen ja sen ilmaisun välistä löytyy tunteiden tulkinta, joka tarkoittaa erilaisten suodattimien ja mallien kautta käsiteltyä tunnetta. Tunteiden tulkintaan liittyy vanhoja malleja, joista on mahdollista päästää irti.
Tunteet hyväksymällä ja niistä tehtyjä tulkintoja muuttamalla luodaan mahdollisimman hyvää mallia toimia tunteiden kanssa tulevaisuudessa. Tunneosaava ihminen ymmärtää, että tunteet on tehty ihmisissä syntyvistä tunnetiloista, niiden tulkinnoista ja tunnekäyttäytymisestä.
Moderni maailma on aivoillemme psykologisesti haastava. Nykyihmisen päivittäisten ärsykkeiden määrä on valtava, ja elämänrytmi hektisempää. Työelämä kuormittaa enemmän mieltä kuin kehoa. Henkinen kuormitus vaikuttaa vireystilaan, energiaan ja mielen tilaan. Siksi palautumiseen on tärkeää kiinnittää huomiota.
Kehon palautuminen on kivijalka, jonka päälle mielen palautuminen rakentuu. Uni, liikunta ja ravinto vaikuttavat palautumiseen olennaisesti.
Mielen palautuminen rakentuu viidestä eri osa-alueesta: kohtaaminen, sitoutuminen, merkityksellisyys, saavuttaminen ja mielihyvä. Kohtaaminen viittaa positiiviseen vuorovaikutukseen, jossa meidät nähdään ja kuullaan. Sitoutumisen tunteet tulevat siitä, että tekee asioita, joita haluaa tehdä. Merkityksellisyys on seurausta tietoisista päätöksistä, jotka tehdään pitkän tähtäimen tavoitteiden pohjalta. Saavuttamisen tunne syntyy, kun haastat itsesi: opit uutta, saavutat tavoitteitasi tai kasvat. Mielihyvä tulee myönteisistä kokemuksista.
Academy of Brain on koonnut oman asiantuntijaryhmän, joka varmistaa, että verkkovalmennussisällöt perustuvat vahvaan asiantuntemukseen, tieteelliseen tutkimukseen ja käytännön kokemukseen.
Ville on aivotutkimuksesta väitellyt psykologi, jolla on yli kymmenen vuoden käytännön kokemus työelämän muutoksesta ja psykologisten taitojen valmentamisesta.
Minna on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, sekä tutkii muistia ja oppimista CICERO-verkostossa aivotutkimusmenetelmillä. Lisäksi hän johtaa kansainvälistä Changing Education -maisteriohjelmaa.
Jarmo on kauppatieteiden maisteri, organisaatiokonsultti ja johdon valmentaja. Hänellä on 15 vuoden johtamiskokemus sekä 20 vuoden kokemus yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden kehittämisestä.
